torstai 11. lokakuuta 2012

Pari valittua sanaa sanottavana

Näin aluksi, lyhyesti ja ytimekkäästi:

1. Vanhoillislestadiolaiset ovat aivopestyjä, koska uskovat niin lojaalisti siihen kaikkeen mitä niille saarnataan. Takapuolet puutuneina istutaan seurapenkissä pitäen niitä lapsia siell - ihmeen kiltisti ne siellä kuitenkin aina istuu. Eikö oikeasti voi kyseenalaistaa asioita? Se on nimittäin väärin, ainakin mitä mulle on siitä puhuttu. Kyseenalaistaminen on väärin, kysyminen ei.

2. MIKÄ KAIKKIA VAIVAA? Siis ihan oikeesti. Mulla menee pian hermo omaan itteeni, jos en saa sanotuksi yhtään mitään ääneen, ilman että ne teilataan "väärina ja maallisina" ajatuksina. Mä luulin varmaan joskus että mulla olis ihan ystäviäkin, mutta voinko kutsua ystäviksi semmosia ihmisiä jotka ei anna mun sanoa omia mielipiteitäni ääneen? Mielestäni en.

Onneks mulla on blogi, joho saan avautua ja kertoa ajatuksiani <3 Kohta tulossa, parin päivän sisällä laajempi arvostelupostaus. Mä en pilkkaa, mä ihmettelen.

7 kommenttia:

  1. Sulla on todella selkeä ulkoasu, tykkään!

    http://emiliaadele.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Hei hienoa! Ihanaa kun sulla on oma mielipide, uskallat jakaa ne täällä blogissa, kerrot hyvin tuntemuksiasi. :) Harvemmin jaksan pelkkiä tekstiblogeja seurailla, mutta nyt ihan mielenkiinnosta kyllä jään seuraamaan. Haluan kuulla kuinka pärjäät, saatko vihdoinkin itsesi irti siitä, missä et tahdo olla ja mitä mahtaakaan tuon ihanan pojan kanssa käydä. ;) Kivaa! Hirmusti voimia, jaksamisia ja tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi <3 Ja toivon mukaan kaikki tulee kääntymään parhain päin :)

      Poista
  3. Jään seuraileen tätä, vaikuttaa aika mielenkiintoselta, ku oon ite yläasteaikoina tuntenu paljon vanhoillislestadiolaisia. Tsemppiä sulle kovasti!

    VastaaPoista
  4. 1.en ole aivopesty enkä usko kaikkea mitä ne saarnaavat mutta olen kuitenkin vanhollislestadiolainen.

    VastaaPoista
  5. Hei! Oon käyny kaiken saman läpi mitä sinäkin! tiedän niin hyvin nuo tuntemukset.. Rohkeutta ja voimia sulle todella paljon! Mutta se tunne kun saat sanottua, vaikka vanhemmilles että et halua enää olla uskomassa, niin on ollut vapauttavin ja ahdistavin tunne mitä olen koskaan kokenut! mutta se todellakin on sen arvosta, suosittelen :) Jokaisella ihmisellä on oikeus uskoa siihen mihin haluaa, pelkäämättä seurauksia.. Voimia vielä kerran päätöksen tekoon <3

    VastaaPoista