lauantai 19. tammikuuta 2013

Mitä minulle oikeasti kuuluu? Hiljaisuuselo ohi

Tää elämä on ollut hullua, niinkin voisin sanoa. On ollut hiljaiseloa blogissa oikeastaan ihan itseni vuoksi. Halusin päivittyä tähän "uuteen" elämään vielä paremmin ja joskus alkoi taas tulla tunne että pitäisi varmaan kirjoittaa teille jotain. Suunnittelin aika paljon mitä kirjoittaisin ja miten. Mitä kertoisin siitä miten minulla menee? Vastaus on että mahtavasti. Äitikin mainitsi pari viikkoa takaisin minulle eräänä aamuna että "Hei kuule, sulla loistaa taas silmät silleen kun joskus ennen vanhaan". En edes ollut ajatellut asiaa, mutta mä taidan oikeasti hehkua tällä hetkellä. Syitä on monia, joista yhden tiedättekin :)

Miksi olen onnellinen?

1. Mä olen vapaa. Mun ei tarvitse enää ajatella elämää samalla tavalla muiden kannalta, miettiä mitä saan ja mitä en saa tehdä. Vaikka mä ennen uskoni kieltämistä, tai mikä se paras ilmaisu olisikaan, kapinoin monia asioita vastaan, mietein miksi ne ovat niin ja näin ja halusin ehdottomasti olla niistä ulkoa, olen tajunnut miten arvokasta joku voi olla jollekin.

Mä olin omalla tavallani katkera, typeräähän se oli, mutta tajusin että vaikka mun lapsuus menikin jonkinmoisessa kuoressa, olen saanut siitä itselleni aivan hirveästi. Mä olen oppinut kohteliaaksi ja osaan kunnioittaa toisia, mä osaan vetää helposti rajani ja omalla tavallani arvostan sitä miten vahva joidenkin usko voi olla. Joskus se menee vain yli, joskus se menee vain sellaiseehen päähän, jota pelkällä uskolla ei voida selittää ja joskus monia asioita voi ymmärtää väärin. On mulle vääryyttäkin tapahtunut, mutta nyt tajuan että eivät ne vanhat muistot mitään harmaata ole. Niihin sisältyy elämäni onnellisimpia hetkiä ja sellaista rauhaa. Nyt vain olen kaikin puolin paljon onnellisempi kuin ennen. Mulla on enemmän kuin olisin koskaan edes jaksanut toivoa.

Ja yksi asia mikä hämmästytti minuakin oli se että viikko "eroamiseni" jälkeen marssin meikkiosastolle ja mietein että nyt kyllä ostan kaiken mitä olen aina halunnut. Mitään kivaa ei löytynyt. Se kielletyn hedelmän maku oli poistunut ja tajusin arvostavani itseäni juuri sellaisena kun olen. Mä en tarvinnut mitään ylimääräistä härpäkettä ja mua suorastaan nauratti. Kaverille sanoin, joka oli mun mukana, että täähän on typerää. Ajattelin että se kaikki kaunistaisi, mutta se kaikki olikin vaan jotain hinkua kiellettyä asiaa kohtaan. Hassua. Nyttemmin olen opetellut käyttämään ripsiväriä silloin kun huvittaa ja kynsilakkoihin olen rakastunut. Niistä saa tehtyä vaikka mitä kivaa!

2. Olen rakastunut. Kyllä. Ensimmäistä kertaa elämässäni. En voi oikein sanoin kuvailla miltä musta tuntuu aina kun ees ajattelen poikakaveria ja varsinkaan sillon kun nähdään. Ollaan otettu tavaksi käydä yhdessä juoksemassa ja salilla. On kivaa tsepata toista ja mä ainakin kaipaan niin kamalasti tsemppiä, että mun treenauksesta ei varmaan muuten (vielä ainakaan) tulis mitään :D

Parasta kaikessa oli kuitenkin se miten perhe otti pojan vastaan. Äiti vallan ihastui ja sanoi minulle että poika oli parasta mitä toiselta puolelta olen voinut saada, harmi että ei ole uskovainen. Se oli kuitenkin niin kauniisti sanottu ja tiedän että kaikki pitää pojasta oikeasti, en voinut edes ajatella negatiivisesti tuon kommentin jälkeen. Muutenkin tuntuu että välit äidin kanssa on parantunut tosi paljon. Olen voinut puhua avoimesti (melkein) kaikesta. Pari tabua kuitenkin on, nimittäin pussailu ja seksi. Sen tosin ymmärrän.

Onnettomia asioita

On täällä asioita jotka tekevät minut onnettomaksi ja nämä asiat ovat seurausta uskoni kieltämisestä. On ihmisiä jotka ovat jättäneet minut pois kokonaan elämästään ja pari ihan hyvää kaveria toivoi että en enää tulisi viettämään iltaa heidän aknssaan, koska puheenaiheita voisi olla hieman hankala keksiä. Se satutti mua tosissaan, mutta olen ajatellut että jos tämä asia saa toiset ihmiset pudottamaan minut elämästään, en minä heille kovin tärkeä ole koskaan ollutkaan. Olen tajunnut nyt vasta ketkä oikeasti ovat niitä ystäviä ja ketkä eivät taas ole.

Myönnän ikävöiväni niitä, jotka katkaisivat yhteydenpitonsa. Kummitätini teki sen hyvinkin selväksi, toivoessaan että hänen ei tarvitsisi enää soitella mitä minulle kuuluu, koska tietää vastauksen varsin hyvin. Minä en pääse taivaaseen ja taivaassa ei muistella tai murehdita niitä, jotka eivät sinne päässeet. Kummitätini teki törkeästi, samoin koko hänen perheensä ja etenkin hänen aviomiehensä, joka kysyi äidiltä miten meidän perheessä lapsia oikein kasvatetaan, jos yksi kieltää uskonsa. Kummitätini tuntui ennen niin läheiseltä ja ihanalta ihmiseltä, mutta kuva on nyt sirpaleina lattialla. Jos hän ei halua minua enää elämäänsä, minä hyväksyn sen vaikka se satuttaakin.

Koetan jatkaa blogia, vaikka olen hirveän huono pitäjä. En vain saa aina jaksetuksi itseäni tänne Bloggeriin kirjoittamaan, vaikka tämä on oikeasti todella kivaa. Kiitos edellsien postauksen ihanista kommenteista ja kaikista niistä sähköposteista, joita olette minulle lähettäneet! :) Kiitos teille kaikesta <3

9 kommenttia:

  1. Hei! Sinulla on hieno blogi, älä lopeta sen pitämistä, sillä löysin tämän vasta tämän vuoden puolella :) Olen 17v poika ja olen itsekin vl(vielä). Luettuani blogiasi huomasin että meillä on paljon samankaltaisia ajatuksia. Minä en voi hyväksyä kaikkia niitä sääntöjä mitä yhteisö ihmisille langettaa. Hauskaa että monet vanhemmat ihmiset kieltävät niiden olemassaolon, aivan kuin ne olisivat jokaisen vapaaehtoisia valintoja, vaikka eivät ole. Sitten kun joku ei noudata "armoneuvoja", nousee poru.

    Meilläpäin täällä Etelä-Lapissa suurin osa uskovaisesta nuorisosta kuuntelee populaarimusiikkia sekä katselee netistä elokuvia ja tv-sarjoja. Vaikkei saisi. Omassa kaveripiirissäni lähes kaikki ovat lestadiolaisia, ja puhumme lähes päivittäin leffoista tai musiikista. Olen jopa kerran käynyt elokuvissa. Lisäksi suurta huvia on dissata ja imitoida puhujia ym muita ärsyttäviä ihmisiä ry:ltä :D

    Minua ärsyttää toisaalta tämä ihmisten kaksinaismoralismi, haluaisin olla rehellinen ja avoimesti tehdä mitä haluan, mutta en halua vielä tulla "kaapista ulos" eli kieltää uskoa. Suhteet vanhempiin kärsisivät varmaan jonkin verran, enkä halua sitä kun vielä asun saman katon alla. Minua ärsyttää myös se, että kaikki ei-lestadiolaiset ihmiset tuomitaan helvetin alimpaan kolkkaan esim. meikkien perusteella, vaikka ei tiedetä henkilön uskonelämästä mitään. Minä haluan antaa muillekin mahdollisuuden enkä uusia ihmisiä tavatessani ajattele heitä "vain uskottomiksi".

    Niin ja mainitsit jossain tekstissäsi että Poikasi kuuntelee heviä, niin minäkin :D olen kuunnellut sitä n. 5 vuotta. Monesti useat ajattelevat että hevi on pelkkää raskasta takomista ja örinää, joka on vain yksi ääripää. Minusta hevi/metallimusiikki yleensä on paljon parempaa musiikkia ja taiteellisempaa kuin jokin ärsyttävä sisällötön biletyspoppi, jossa autotunella korjataan laulaminen. On toki myös lahjakkaita laulajia kuten Adele ym joiden musiikki on omalla tavallaan kaunista. Metallissa on yleensä rikkaat melodiat sekä sopivasti raskaampi poljento. Olen haaveillut että olisi kiva aiheuttaa pahennusta ry:llä tahi suviseuroissa, jos voisi laittaa keskuskaiuttimista kunnon musiikkia soimaan :D :D

    Hienoa että olet saanut elämääsi uutta puhtia raskaan eroamispäätöksen jälkeen. Minusta oli todella törkeää ystäviltäsi/ kummitädiltäsi katkaista välit sinuun eroamisesi vuoksi! En voi itse arvostaa ihmisiä jotka ovat tekemisissä muiden kanssa vain, jos muutkin ovat samassa herätysliikkeessä kirjoilla. Tsemppiä! Pidä pää pystyssä äläkä välitä muista!

    Ainiin, voisitko laittaa itsestäsi jonkun kuvan tänne? Ilmeisesti täälä oli yksi ripsiväreihin liittyvä mutta en löytänyt vaikka yritin. Olisi vain helpompaa lukea tekstejäsi kun tietää kasvot :)

    Hemuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Hemuli!
      Kiitos tästä ihanan pitkästä kommentista :)

      Itse asun vielä saman katon alla ja ei ne välit menneet minulla ainakaan miksikään. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli itselle sellaista että tuntui että kaikk katsovat yms. vaikka asiat eivät ihan niin olleetkaan. Pariin kertaan äiti halusi keskustella asiasta, mutta sen alun hankaluuden ja omalla tavallaan ahdistavuuden, asiat helpottivat. Ehkä se poikaystävä oli iso tekijä tämän "sopeutuvuuden" kanssa.

      Olenko maininnut että hän kuuntelee heviä? En ainakaan muista, mutta joo, joskus kuuntelee, vaikka itse en kyseisestä usiikista pidä kovinkaan :D Pehmeä miesääni ja kitara taustalla on enemmän minua :) Tuosta "idastasi" vielä että se voisi tosin loukata monien tunteita jollain tapaa vaikka ajatus pistääkin nauramaan :D

      Minullakin tuo arvostus kyseisiin ihmisiin ja pariin muuhunkin laski aika roimasti. Jotenkin tajusin mikä kyseisten ihmisten "ystävyyden" takana olikin...

      Kyllä mä kuvaa voin laittaa, mutta en halua että minua tunnistetaan, joten kuva tulee olemaan joku tosi outo :) Pieniä palasia minusta tai jotain sellaista :D

      Poista
    2. Ja vielä se että varmaan vaihtelee missä päin Suomea liikutaan :) Täälläkin tosin amtkinta on yleistä, mutta ei kyllä mitään kuunnella tai katota, tai siitä ei ainakaan puhuta yhdessä jos niin tehdäänkin :)

      Poista
    3. Hei Sinä rohkea Miss H !
      Ihanaa että olet kaiken muun lisäksi myös rakastunut! Toivon että löydätte monia hyviä ajankuluja (harrastuksia)rakentavia ja syvällisiä keskusteluja, myös erilaisten ihmisten seurassa olemista. Silloin opitte tuntemaan toisenne monipuolisemmin, sillä se on tärkeää.
      Kannattaa malttaa odottaa niitä tabuja! Kirj.entinen nuori

      Poista
  2. Jatkoa, kannattaa katsoa netistä otsikolla: Tosi rakkaus odottaa
    Kirj.entinen nuori

    VastaaPoista
  3. Ihmettelen miten uskovainen ihminen voi noin vain sulkea toisen pois elämästään. :o aivan hirveää! Vielä sukulaisesi, tsemppiä sulle valtavasti! Itse olen luterilainen kristitty ja esim. siskoni on ateisti ja tekee mitä lystää mutten ikinä voisi arvostella hänen elämäänsä ja uskon puutetta, vaikken itse voisi elää niinkuin hän. Jeesus rakastaa kaikkia ihmisiä ja todelliset uskovaiset myös seuraavat hänen esimerkkiään. Siunausta sinulle, anteeksi näin välikommentti, en tunne sua enkä lukenut kuin nämä pari päivitystäsi tältä sivulta :)

    VastaaPoista
  4. oikeesti oon kiinnostunu lestadiolaisista ja niitten tavasta elää, mutta kukaan ei kerro mulle mitään. voisit sä tehä semmosen lyhennelmän kaikista jutuista mitä ne ei saa tehä ja mitä ne saa tehä. ja sit vielä miks ne ei saa tehä jotain asioita. jotkut lestat(ei kai se oo paha nimitys?) vaikuttaa tosi mukavilta, mutta oon myös tavannu ärsyttävän itserakkaita ja ylimielisiä(en yleistä). saatan vaikuttaa ärsyttävältä mutta kerron vaa oman mielipiteen:DD

    VastaaPoista
  5. mun täytyy sanoa heti ekaksi että oot hirmu rohkea kun kirjotat tälläsestä aiheesta blogia vaikka oot noin nuori ja että hirveesti zemppiä jatkossakin. Itse löysin sattumalta tän blogin ja kun rupesin lukeen noita vanhoja juttuja tuli välillä itku sun puolesta kuinka oot joutunu tehä kaikkia valintoja ja tuo seuroissa tapahtunu juttu ahdisti itteäki hirveesti että en edes pysty ajattelemaan kuinka paljon sua siinä tilanteessa ahdisti itte olisin varmaan vaan rynnännyt suoraa pois sieltä ja aivan ihanaa että oot löytäny ittelles hyvän ja sua rohkasevan ja tukevan pojan. Todellakin jatka kirjottamista :))) TSEMPPIÄ

    VastaaPoista
  6. en keksi tähän mitään kyllin voimakasta sanaa kuvaamaan mun arvostusta sua kohtaan ja sitä että kuink rohkee oot! ja niin klisee kuin se onkaan, ne ihmiset jotka sut on nyt elämästään niin kutsutusti jättäneet, ei ansaitsiskaan sua siihen! oot ihan mahtava!

    VastaaPoista